Olemme käyttäneet microbittejä ensisijaisesti seiskojen kanssa. Meidän matematiikan opettajista 2 oli Helsingin koulutuksessa syksyllä 2017 ja myöhemmin syksyllä loput neljä opettajaa saivat koulutuksen. Lisäksi keväällä osallistumme kaikki microbitin jatkokoulutukseen, jonka jälkeen tarkoitus on keväällä jatkaa ja syventää microbittien käyttöä. Tähän mennessä noin 250 oppilasta on päässyt kokeilemaan Microbittejä. Tämä on mielestäni aivan todella hieno lukema.

Kerron Microbit-kokemuksia oman seiskaluokan ryhmäni näkökulmasta. Ohjelmointi oli suurelle osalle täysin ennestään vieras asia. Osalla taas oli alakoulukokemusta lähinnä Scratchistä. Etenkin tytöistä suurella osalla ei ollut kokemuksia lainkaan ohjelmoinnista.

Toteutimme kuuden tunnin ohjelmointijakson ennen joulua ja toisen kuuden tunnin jakson loppukeväällä. Koska ohjelmointi oli vierasta, päädyimme 3 + 3 rakenteeseen harjoittelemalla aluksi 3 x 45 min code.orgin tehtäviä ja tämän jälkeen 3 x 45 min microbittiä.

Microbittien kanssa emme tehneet tajunnan räjäyttäviä projekteja, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja kiehtovampaa oli nähdä aidosti oppilaiden innostus, uskallus ja rohkeus lähteä koodaamaan. Code.orgissa oppilaat pääsivät jo hieman jyvälle, mutta tässä vaiheessa muutama tyytyi vielä sivustaseuraajan rooliin. Microbit taas toi konkreettisen tuntuman ja viimeisetkin oppilaat halusivat oman robotin ja onnistuivat koodaauksessa. Iloitsin siitä, että jokainen sai onnistumisen kokemuksia.

Harjoittelimme ensimmäisen Microbit-tunnin ihan sen peruskäyttöä ja nopan sekä kivi-sakset-paperin koodausta. Toisella tunnilla kokeiltiin radion toimintaa ja viimeisellä tunnilla oppilaat saivat kokeilla omia ohjelmia. Syntyi muun muassa musiikkia, liikkuvaa kuvaa, yksinkertainen napinpainalluspeli ja radiolähetys.

Oppilaiden kommentteja kuunnellessa tuntui, että nyt ollaan asian ytimessä. Oikeaa konkreettista tekemistä ja väline, jolla tuotoksen näkee heti. Oppilaiden innostus oli suurta ja toivottiin, että voitaisiin jatkaa microbittien käyttöä. Myöskin välitunnit kuluivat luokassa koodaillen omia tuotoksia loppuun.

Keväällä on tarkoitus jatkaa microbittien käyttöä. Ensi vuodelle tilaamme oheismateriaalia, moottoreita, ledejä, johtimia, kaittimia ym, jotta voimme toteuttaa omat ideamessut. Lisäksi jokainen koulumme matematiikan opettaja oikein säteili microbit-koulutuksen jälkeen ja tällä hetkellä meillä on hyvä innostunut tiimi jatkamaan microbittien käyttöä myös tulevina vuosina – etenkin kun syksyksi saamme oheismateriaalia. Pakko myöntää, että odotan jo innolla ensi syksyä ja koulumme ideamessuja!

I Höjdens skola i Tenala har vi testat Microbiti i flera olika projekt, främst som mikrokontroller i olika Makeprojekt. Under Finland 100 år firade vi med att skapa nya leksaker av gamla. Microbiten användes som fjärrkontroll för att starta de nya robotarna. Vårt projekt fick stor publicitet i en svensk tidning ”Grundskoletidningen”

Utdrag från artikel som gjordes i tidskriften ”Grundskoletidningen”

Digiponny med servonacke och grönt lysande ögon.

Roski-rob, gamla leksaker får nytt liv med Microbit, när Finland firade 100 år

Nu förbereder åk 8 interaktiv konst som skall ställas ut i maj 2018 i skolan. Eleverna jobbar i grupp och skall både analogt och digitalt planera sitt konstverk. Konstverket skall vara interaktivt med betraktaren.

Interaktiv konst ett mångvetenskapligt projekt i åk 8 Höjdens skola, våren 2018. Genomgång av Output och Input.

Interaktiva konstverk med Microbit

PS. Vår elev Emil Ekholm vann Teknatur tävling 2018 med sin självkörande traktor programmerad och byggd kring micro:bit. Vi har alltså en riktig expert i vår skola. Se en kort presentaion nedan:

https://www.facebook.com/Hojdensskola/videos/439355786484073/?t=8

Seitsemäsluokkalaisten ohjelmoinnin opetus toteutetaan koulussamme – turkulaisessa Puropellon koulussa – tänä vuonna etupäässä micro:bitien avulla. Make it Now -hankkeen innoittamana jokainen seitsemäsluokkalainen suunnittelee ja toteuttaa omissa 3 – 5 hengen ryhmissään jonkin micro:bitiä hyödyntävän laitteen, joka kannustaa liikkumaan.

Ensimmäisen luokan tuotoksina syntyi polkupyörän vilkut, silmälasien pyyhkimet, valoon reagoiva tuuletin, lihaskuntoliikkeiden laskuri ja liikesuunnan näyttö pöytätennismailaan. Projektin alussa oppilaille esiteltiin micro:bit ja sen mahdollisuuksia. Tämän jälkeen oppilaat saivat varsin vapaasti suunnitella laitteensa sekä sen toimintaa ja hahmotella suunnitelmaansa paperille. Idean löytäminen vei parilla ryhmällä aikaa etukäteen ajateltua enemmmän, mutta kaikki saivat suunnitelmansa valmiiksi kahden 75 minuuttisen oppitunnin aikana.

Tämän jälkeen teimme micro:bitiin liikuntavälineiden ensimmäiset ohjelmaversiot. Tähän aikaa kului noin 75 minuuttia. Laitteet rakennettiin parin 75 minuuttisen aikana, testattiin ja paranneltiin ohjelmistoa. Rakentamisessa hyödynnettiin tekstiilityön, teknisen työn ja kuvaamataidon taitoja ja välineitä. Nujorten kasvot täyttyivät tyytyväisillä ilmeillä, kun laitteet toimivat edes sinne päin kuin he olivat suunnitelleet.

Alkuun pääsy tuntui siis muutamalla ryhmällä vaikealta. Tätä varten käymme seuraavan luokan ryhmäläisten kanssa micro:bitin mahdollisuuksia tarkemmin läpi ja otamme ehkä muutamia esimerkkejä laitteista. Ohjelmointiosio sujui melko hyvin, mutta rakentamisvaiheessa riitti säpinää. Ensimmäisen luokan kanssa projektiin käytettiin ryhmän peräkkäisiä matematiikan tunteja. Seuraavan ryhmän kanssa kokeilemme, josko homma sujuisi paremmin, kun projektin parissa työskennellään yksi 75 minuutin tunti viikossa.

Markus Luoma
Puropellon koulu
Turku
7. luokka

Mikkelin lyseon koulussa kuvataiteen valinnaisessa, joka kulkee nimellä Ruudut kuvan teon välineenä kurssilla 20 oppilasta opetteli koodausta syyslukukaudella. Käytimme aikaa koodaukseen melko paljon. Opettelimme Scratchin ja Code.org sivuston avulla koodausta, kokeilimme vähän TurtleRoyta ja sitten hyppäsimme Micro:bitin maailmaan. Opella meni aikaa tilatessa tarvittavia lisäosia luokkaan; piuhoja, moottoreita, kaiuttimia, valoja jne.

Teimme ryhmän nuorten kanssa yhdessä pienryhmissä koulutuksessa saaduista materiaaleista harjoitukset noppa, kivi-paperi-sakset, äänien, tekstien ja kuvioiden koodaamisen ja erilaisten osien liittämisen micro:bit piirilevyyn. Oppilaat saivat yhteisten harjoitusten jälkeen valita pienryhmissä omana suunnitelmana mitä lähtevät tekemään. Saimme aikaan kaksi tuotosta. Toinen oli potkureilla toimiva vene ja toinen kannettava kaiutin, johon oppilaat sävelsivät itse musiikkia. Loput ryhmästä halusi omana suunnitelmana tehdä muuta kuin koodausta.

Ryhmä koostui 7.luokkalaisista oppilaista. Osa nuorista oli tosi kiinnostuneita, osa ei. Kuvisopella ei ollut riittävästi tietoa sähköstä.  Avuksi piti välillä pyytää matemaattisten aineiden ope. Yläkoulussa on vähän haastavaa tehdä työtä yhdessä lukujärjestyksen vuoksi.

Kuviksessa mahdollisesti koodataan pajatyöskentelynä kevään toimintaviikolla ja perusryhmissäkin koodaamme micro:bitillä kevään viimeisillä tunneilla. 9.luokkien valinnaisissa osallistuimme syksyllä Mikkeli Art & Design viikon tapahtumiin ja suunnittelimme tuotteita. Kokeilemme lukuvuoden lopussa valmistaa tuotteita ja liittää tuotteisiin micro:bitin avulla robotiikkaa.

Olen opena innoissani ohjelmoinnista ja aion sen nivoa kuviksen opsiin, vaikka sitä ei siellä valtakunnallisesti olekaan. Luokkani on hyvin varusteltu tietokoneiden, piirotpöytien, 3D printterin, greenscreenin ja jatkossa myös VR/360 tekniikan osalta. Vain taivas on rajana mitä kaikkea saammekaan aikaan. Ohjelmointi olisi kuulunut olla osa kuviksen opsia, sillä ohjelmointi on irroittamaton osa tämän päivän visuaalista kulttuuria muotoiluun, sovelluksiin, peleihin, animaatioihin ja keksintöihin liittyen. Ei kun luomaan!

Pauliina Kuronen, kuvataideopettaja, Mikkelin lyseon koulu, 7.luokan valinnaisryhmä, Mikkeli

Våren 2017 fick vi på Mattliden chansen att ansöka om att bli pilotskola för ett projekt där vi testar använda Micro:bit som verktyg för att lära ut programmering. Vi blev valda och jag deltog i en två dagar lång lärarskolning i augusti 2017.

Skolningen var väldigt insprierande och bra. Under kursen fick vi skapa något konkret , i vårt fall en interaktiv cykelhjälm. Cykelhjälpen utrustades med en Micro:bit som styrde en belysning som tändes av olika input. Jag uppfattade att man från projektets sida önskade att vi skulle använda våra Micro:bittar ämnesövergripande och inspirera eleverna på samma sät som vi skapa något konkret.

I praktiken visade sig detta vara en för stor bit att börja med. Planen var från början att koppla ihop matematiken med slöjden eller bildkonsten. Men på grund av bristande timresurser och att gemensam tid för planering saknades fick jag lov att banta ner projektet. Min ursprungliga tidsplan på tre matematiklektioner á 75 minuter och två praktiska lektioner á 75 minuter räckte inte till för ett sånt här projekt.

Till vår hjälp hade vi lärare en diger materialbank med färdiga lektionsplaner. Jag valde att följa dessa med mina elever.

Den första grupp jag startade med var en klass sjuor. Vi satsade 4 matematiklektioner på att programmera våra Micro:bittar. Första lektionen var klassen mycket skeptisk, men precis innan lektionen tog slut lyckades alla få sin Micro:bit att skriva ut sina egna namn. De sura minerna försvann omedelbart när det egna namnet syntes på Micro:bitten.

De följande lektionerna gjorde vi en tärning och sten-sax-påse. Med hjälp av dessa små program kunde jag lära eleverna ”variabler”,  och att använda ”if-else”. Däremot upplevde jag att vi inte hann skapa något själva. Eleverna modifierade inte programmen. Nästa skede skulle ha varit att göra egna program, men dit hann vi aldrig.

Nu på våren gjorde jag ett nytt försök att använda Micro:bittarna i programmeringsundervisningen. Denna gång var det två tillvalsgrupper på årskurs 8. Eleverna tyckte genast om Micro:bittarna och vi kom snabbt igång. Takten var dubbelt snabbare än med sjuorna. På två lektioner hade de flesta gjort en sten-sax-påse av sin Micro:bit. Efter detta började vi modifiera våra program. Vi gjorde en fusktärning som visade en sexa om Micro:bitten skakades inne i handen, dvs i mörker. Om Micro:bitten skakades i ljus fungerade den som en vanlig tärning. På liknande sätt modifierade vi andra program, kopplade i lampor och sände signaler mellan två Micro:bittar. Inte heller i dessa grupper har vi byggt något konkret. Men jag upplever ändå att vi kunnat utnyttja Micro:bittarnas potential.

Nästa steg skulle vara att köpa in mera material för att enkelt kunna bygga. Eleverna är nu i det skede att de skulle kunna börja programmera själva. Vi har satt ungefär 5 lektioner på att komma upp till den nivån.

Jag anser att Micro:bit är utmärkt som programmeringshjälpmedel för ämnesövergripande projekt. Men man ska räkna med att projektet tar 10 lektioner á 75 minuter. För matematiken använder jag hellre textbaserade programmeringsspråk, t.ex. Racket som man kan programmera i på http://www.wescheme.org. På peda.net har MAOL byggt upp ett digert undervisningsmaterial lämpat särskilt för matematikundervisningen.

Med detta hoppas vi på Mattliden kunna hjälpa andra skolor komma vidare med sin programmering.

Vänliga vårhälsningar,

Jeanette Holmlund-Hampf, lektor i Matematik och fysik vid Mattlidens skola.

Syksyn aikana Micro:bittien kokeiluja suoritettiin useammalla luokka-asteella. Ajatuksena oli tutustua oppilaiden kanssa ohjelmointiin ja päästä sisälle Micro:bittien maailmaan. Varsinainen suurempi projekti toteutettiin kahtena päivänä kahden luokan voimin. Projekti toteutettiin Suomi100 -hengessä. Oppilaille annettiin vapaat kädet suunnittelussa ja opettajien tehtäväksi tuli avustaa oppilaita hankalammissa kohdissa. Ideoita alkoi sataa laidasta laitaan. Pelejä, musiikkia ja tekstejä, joita yhdisti jollain tavalla itsenäisyys ja Suomi. Muutamat pelit olivat luonteeltaan ammuntapelejä, joissa oli Suomen historian käännekohdat tiukasti mukana.

Oppilaat tekivät projektejaan pääasiassa paritöinä, mutta muutamat halusivat tehdä oman työn omalla ajatuksellaan. Opettajien osaamistaso tällaisessa projektissa täytyy olla riittävän hyvä, jotta tytöt saadaan vietyä loppuun saakka. Eli opettajan on syytä opiskella itse ohjelmointi sellaiselle tasolle, että oppilaiden projektien ongelmat saadaan ratkaistua riittävän nopealla aikataululla. Yläkoulussa aika muodostuu suurimmaksi ongelmaksi, ellei tällaista suurempaa projektia pysty toteuttamaan yhden tai kahden kokonaisen päivän aikana. Normaalien oppituntien puitteissa aika venähtää vääjäämättä pitkäksi, jolloin oppilailla saattaa ajatukset unohtua tuntien välillä.

Kokemukset ohjelmoinnista olivat hyvät. Oppilaat tykkäsivät haastavasta ja mielenkiintoisesta työstä. Toki tarvittu työ- ja tietomäärä opettajan osalta nousi suureen arvoon. Kaikkien oppilaiden projektit valmistuivat ajallaan ja saatiin toimimaan. Järjestimme projekteista näyttelyn koulun Suomi 100 – juhlan yhteyteen, jolloin kaikki koulumme oppilaat pääsivät tutustumaan saavutuksiimme. Videon työssä Finlandia -hymni on toteutettu neliäänisenä. Kaikki neljä Micro:bittiä ”keskustelevat” toistensa kanssa radion välityksellä.https://www.facebook.com/nurmonyaste/videos/2003369066652805/  Projektin toteutuksessa saimme joukkoomme ohjaajiksi monipuolisen osaajaryhmän, joka koostui pääasiassa matematiikan opettajista.

Tiimin puolesta

Sami Vainionpää, Nurmon yläaste, 7. ja 8. lk

Otimme Microbitit käyttöön oman valvontaluokkani kanssa luokanohjaajan tunneilla. Olemme luokan kanssa pohtineet paljon muun muassa sitä, millainen on hyvä luokka ja miten voisimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että meidän luokassa olisi mahdollisimman hyvä olla ja opiskella.

Ennen varsinaista tehtävää käytimme noin kolme oppituntia siihen, että opettelimme yhdessä, miten Microbittiä ohjelmoidaan. Aluksi kävimme muutamia perusseikkoja läpi opettajajohtoisesti, mutta hyvin pian huomasimme, että oli mielekkäänpää, kun jokainen pari eteni omaan tahtiin tutustuen. Käytimme pääosin Innokas-sivultolta löytyvää materiaalia, mutta osa oppilaista etsi itsenäisesti myös muita materiaaleja verkosta.

Kun kaikki alkoivat vähän pääsemään jyvälle, mistä Microbitin ohjelmoinnissa on kysymys, lähdimme suunnittelemaan laitetta, jolla voisimme parantaa luokan yhteishenkeä. Oppilaat pohtivat pienissä ryhmissä ensin, mitä laitteita on olemassa ja sitten sitä, mitä haasteita luokan toiminnassa on. Näiden alkupohdintojen jälkeen oppilaat lähtivät suunnittelemaan jotain laitetta, jonka pystyvät koulussa valmistamaan ja jonka tarkoituksena oli parantaa luokan yhteishenkeä.

Oppilaiden tuntui ensin olevan vaikeaa päästää ajatukset ”lentoon”, eivätkä he juuri uskaltaneet ehdotella mitään omasta mielestään tyhmiä ideoita. Kuitenkin, kun ensimmäiset ideat päästettiin ilmoille, alkoi niitä pikkuhiljaa syntyä enemmänkin. Oppilaat innovoivat muun muassa laitteen, joka auttaa jännittäjää pitämään esitelmän, heitettävän pehmokuution, joka soittaa rauhoittavaa musiikkia sekä tsemppinallen.

Nyt olemme siinä vaiheessa, että oppilaat ovat valinneet ryhmän sisällä eri tehtävät. Koodaajat ovat alkaneet suunnitella koodia ja kädentaitajat varsinaista laitetta. Tavoitteena on, että ennen kevättä saamme muutaman valmiin laitteen yhdeksättä luokkaa varten!

Jenni Hintikka

Lintumetsän koulu 8. luokka

Espoo

Innokas-verkoston Visiot -hanke vei Kylmäojan koulun viidennen luokan oppilaat luokkaretkelle Eurooppaan. Oppilaiden kanssa toteutettiin opintokokonaisuus yhteistyössä Espoon Visiot-porukan ja Helsingin Yliopiston kanssa. Oppilaiden kanssa käsiteltiin ympäristöopin Eurooppa-jaksoa siten, että he saivat ryhmittäin tutustua, johonkin Euroopan maista. Heille annettiin valmiit raamit ryhmätöiden tekemiseen ja projektin aikana jokainen oppilas pääsi käymään omassa matkakohteessa HTC Vive -laitteistolla ja Google Earth VR -sovelluksella. Oppilaat tutustuivat oman maansa kaupunkiin etukäteen Google Earth -sovelluksella ja suunnittelivat lentoreitin kohteeseen. Samalla opittiin Euroopan karttatuntemusta. Oppilaat lähtivät oman koulun pihalta matkaan (360° kuva Street viewillä) ja lensivät siitä omaan matkakohteeseensa, jossa he saivat tutustua paikkoihin. Aika oli rajallinen, koska laitteistoja oli vain yksi ja oppilaita parisenkymmentä. Laitteistojen riittävyys pystyttiin toteuttamaan hyödyntämällä projektitöiden itsenäistä työskentelyä. Myös koulumme kuutosluokka kävi Aasiassa vierailulla samoin periaattein.

Google Earth -sovellusta hyödynnettiin myös ympäristöopin tunneilla, jossa käsiteltiin planeettoja, vuodenaikoja sekä satelliittien toimintaperiaatetta. Maapalloa tutkittiin avaruudesta käsin ja havainnollistettiin sitä, miten auringon tulokulma vaikuttaa vuorokauden tai vuodenaikojen vaihteluun. Satelliittien toimintaa ja satelliittikuva havainnollistettiin zoomaamalla suoraan alaspäin avaruudesta ja näin nähtiin satelliittinäkymää eri korkeuksilta maanpinnasta.

Koulun kakkosluokkalaiset pääsivät taas kokeilemaan piirtämistä virtuaalitodellisuudessa musiikin tahtiin. Musiikki (Sigur Ros) soi bluetooth-kuulokkeiden kautta ja oppilaat saivat piirtää vapaasti Googlen Tilt Brush -sovelluksella. Musiikki sai oppilaat jopa tanssahtelemaan musiikin tahtiin virtuaalitodellisuudessa, ja näin eläytymään maalaamiseen. Tosin tämä tanssien liikkuminen aiheutti mahdollisesti huonoa oloa, joten suosittelen rauhallista liikkumista ja liikkeitä virtuaalitodellisuudessa vielä nyky välinein.

Kakkosluokkalaisten kanssa kokeiltiin myös 360°-näytelmän kuvaamista. Oppilaat valmistivat näytelmät annetusta aihepiiristä. Näytelmissä tuli huomioida, että ”esiintymislavana” toimii koko luokka, koska 360°-kuvaan saadaan tallennettua kaikki luokan tapahtumat. Oppilaat osasivat hienosti huomioida luokan eri tilat näyttelemistä suunnitellessa. Kamera oli keskellä luokkaa ja se laukaistiin kuvaamaan videota luokan ulkopuolelta ja samalla näytelmä alkoi. Näytelmiä katsottiin padin kiihtyvyysanturia hyödyntäen ja padin pitelijä toimi ns. elokuvan ohjaajana, joka ohjasi kuvan aina tapahtumapaikkaan. Muu luokka seurasi näytelmää valkokankaalta, joka oli padiltä heijastettua sinne.

Koululla on kokeilun alla myös mahdollisuuksien kartoittaminen 3d-mallintamiseen ja tulostukseen Googlen Blocks -sovellusta hyödyntäen sekä miten hyödyntää virtuaalitodellisuutta erityisopetuksessa.

Innokkain terveisin,

Lauri Parkkonen ja Ilari Malinen

Meitä oli kaksi innokasta pohjoisen opettajaa suuntaamassa kesäoman viimeisinä päivinä kohti Helsinkiä ja Micro:bit-koulutusta, olimmehan valittuna pilottiin viidenkymmenen koulun joukossa.

Kahden päivän koulutuksesta innostuneen ja 20 micro:bitin kanssa palasimme kotikonnuille suunnittelemaan toteutusta. Kohderyhmäksi olimme valinneet kuudesluokkalaiset (ohjaajana oma ope eli Johanna) ja seitsemäsluokkalaiset oppilaat (ohjaajana matemaattisten aineiden opettaja Raija).

Sitten alkoi kova kouluttaminen. Yksi oppilas päätutoroppilaaksi valittu sai kotiinsa MicroBitin ja oheislaitteita. Hän oli osallistunut edellisenä vuonna koodaus ja robotiikka –valinnaiseen ja osoittanut jo silloin oma-aloitteisuutta ja innokkuutta. Hän sai lyhyen perehdytyksen matematiikan opettajaltaan ja sai perehtyä MicroBitiin itsenäisesti kotona.

6. luokan oppilaista 15 vapaaehtoista osallistui ensimmäiseen microbit-päivään. Päivä aloitettiin opettajien johdolla esittelemällä microbit . Jokainen avasi koneillaan Microbit-sivuston ja etenimme yhdessä ohjatusti ensimmäiset peruskomennot ja ohjelmoinnit. Kivi-paperi-sakset -peli siirrettiin sitten jo MicroBiteille. Loputkin oppilaat innostuivat viimeistään siinä vaiheessa työskentelystä. Kaikkien oppilaiden kanssa oli koodauksen alkeet käytynä jo aiempina vuosina. Osa mukana olevista oppilaista oli osallistunut edellisenä vuonna Koodaus ja robotiikka -valinnaisaineeseen, joten he olivat jo hieman syventyneet ohjelmointiin (esim. Scratch ja Lego Mindstorm). Päätutoroppilas oli opettajien apuna perehdytettäessä 6. luokkalaisia. Hän välillä näytti esimerkkejä esim. siitä, miten MicroBitit saadaan keskustelemaan keskenään, miten propelli saadaan pyörimään jne.. Oppilaat saivat loppupäivän ajan kokeilla MicroBittien ohjelmointia vapaasti ja kokeilla keksiä itse omia pelejä ja tosi oivaltavia pelejä syntyikin.

Nyt tutor-oppilaat olivat kouluttautuneet ja me ohjaajat olimme palauttaneet mieliimme koulutuksessa oppimaamme. Näiden edellä mainittujen ohjaajien johdolla saivat ohjausta ohjelmointiin kaikki Pudasjärven Hirsikampuksen 7. luokkien oppilaat ja samoin loput 6. luokkalaisista. Ensimmäiset kolme luokkaa, 7B, 7D ja 7F luokilla oli opiskelua 6 tuntia viikossa per luokka. Ensimmäisessä kahden tunnin opetustuokiossa ohjaajina olivat kaksitoista 6.-luokkalaista tutoroppilasta ja 7.-luokkalainen Oskari, joka päätutorina aina näytti toimintamallit tykin avulla. Pääohjaajina toimivat opettajat Johanna ja Raija. Loput neljä tuntia 7. luokkalaiset opiskelivat keskenään Raijan ja Oskarin johdolla. Loput kolme luokkaa opiskelivat joulua edeltävällä viikolla. Raija ohjaaja kävi ohjaamassa 7A, 7C ja 7E luokat alkuun ohjelmointiin Heikki-opettajan jatkaessa opetusta päätutor-oppilaan Oskarin kanssa. Raija ope oli estynyt toimimaan tällöin.

Kuudesluokkalaiset opiskelivat syyspuolella alkeet ohjatusti. Nyt alkaneella valinnaiskurssilla on tarkoitus tutustua myös Microbitteihin 5.-6. luokkalaisten kanssa. Ne 6. luokkien oppilaat, joille se on jo tuttu, pääsevät soveltamaan aiemmin oppimaansa.

Johanna Puolakanaho ja Raija Pohjola
Pudasjärven Hirsikampus

Kevät tekee tuloaan ja mennyt talvi oli innovatiivista kehittämisaikaa Kylmäojan koululla Kontiolahdella Make it now -hankkeen osalta. Hankkeessa on tarkoitus kehittää suomalaista maker-tekemistä ja -osaamista. Hanketta lähdettiin toteuttamaan tutustumalla 3d-tulostukseen, sekä kehittämällä eteenpäin Micro:bit-ohjelmointia ja Lego-robotiikan osaamista. Heti ensimmäisellä kouluviikolla tammikuussa lähdettiin tutustumaan kakkosluokkalaisten kanssa ympäristöopissa aisteihin opsin mukaisessa ihminen-jaksossa. Oppilaat saivat toteuttaa ryhmittäin annetun aistin pohjalta jonkun uuden laitteen maker-tekmistä hyödyntäen. Jo klassikoksi muodostunut kierrätyspahvi toimi rakennusalustana, kun taas Micro:bitit toimivat ohjelmointialustana. Oppilaat rakensivat mm. lasit, jotka osasivat varoittaa äänellä näkörajoitteista kulkijaa suojatietä lähestyvästä autoilijasta. Yksi innovatiivinen keksintö oli myös hajuranneke, joka osasi haistaa, sekä tunnistaa makaroonilaatikon ja koirankakan. Etenkin kevätkeleillä olisi kätevää, jos joku osaisi varoittaa sulavan lumen alle piiloutuneista koirankakoista.. Oppilaat järjestivät ex temporena keksintöjen esittelymessut koulumme ykkösluokkalaisille ja koulumme rehtorille. Oppilaiden projekti vieraili myös opettajalehden sivuilla: https://www.opettaja.fi/digilehti/oa0418/28-164

Micro:bit-osaamista on levitetty koululla digitutor-toiminnan avulla myös muille opettajille pienimuotoisella esittelykoulutuksella sekä digitutor-oppitunneilla. Jopa koulun ykkösluokkalaiset pääsivät kokeilemaan Micro:bitejä. Samalla koeteltiin Micro:bitin soveltuvuuden rajoja pienimmäisten kanssa. Oppilaille järjestetyssä kahden oppitunnin kokonaisuudessa ykköset onnistuivat hienosti ohjelmointitehtävissä. Oppilaat saivat ohjelmoida omille käsitöissä tehdyille roboteilleen kasvot. Robotti osasi mm. tervehtiä, muuttaa tunteita sekä mennä nukkumaan eli kun robotti meni makuuasentoon, niin kiihtyvyysanturia hyödyntäen oppilaat ohjelmoivat robottiin zzzz..-tekstin.

Kontiolahdella järjestettiin Micro:bit -ohjelmointikoulutuskiertueen koulutus maaliskuussa. Koulutus keräsi paljon innokkaita opettajia, sekä muita toimijoita oppimaan uutta Micro:bit-ohjelmoinnista, sekä maker-tekemisestä. Koulutuksessa järjestettiin alkeis- ja jatkopaja. Jatkopaja keskittyi enemmän maker-tekemiseen ja siinä opettajat pääsivät innovoimaan omia keksintöjä, kuten esim. suklaapatukan valinnassa auttavaa arpovaa vihreää miestä, ja jopa NASAkin pääsi hyötymään uusista innovaatioista.

Ilari Malisen käsityö- ja opetusryhmissä on 3d-tulostusta on harjoiteltu koululla mm. suunnittelemalla Tinkercad-mallinnusohjelmalla ropelleja käsitöissä rakennettaviin hydrokoptereihin sekä suunnittelemalla ja tulostamalla osasia omiin lautapeliprojekteihin. Omassa Tek-valinnaisryhmässäni oppilaat ovat saaneet tuottaa jotain itseä hyödyttäviä osasia ja keksintöjä. Muutamia keksintöjä mainitakseni ovat mm. teipinleikkaaja / -muotoilija (, joka on tarkoitettu maalivahdin maskin teippien leikkaamiseen) sekä pesislaikan pidike.

Kontiolahdella järjestettiin myös jo perinteinen robotiikkatapahtuma yhteistyössä Kontiolahden teknologiakerhon kanssa. Päivä oli tarkoitettu koko perheen tapahtumaksi, jossa kilpailtiin sumo- ja freestylerobotiikkalajeissa. Päivän aikana nähtii paljon jänniä keksintöjä sekä tiukkoja sumo-otteluita!

Innokkain terveisin Kontiolahden Innokas – make it now!

Lauri, Pekka, Sami ja Ilari

Koulumme seitsemäsluokkalaiset suunnittelivat ja toteuttivat käsitöissä micro:bittiä hyödyntävän tuotteen tai asusteen.  Micro:bit ohjelmoitiin teknisen työn luokassa ja tuotteet valmistettiin tekstiilityön luokassa.

Projektin alussa oppilaille esiteltiin micro:bit ja sen mahdollisuuksia. Oppilaat saivat harjoitella micro:bitin ohjelmoimista ja jokainen ohjelmoi micro:bittiin oman suunnittelemansa toiminnon. Tuotteen suunnittelu aloitettiin miettimällä ryhmissä turvallisuuteen liittyviä asioita: mikä lisää turvallisuutta ja millaisia tuotteita tarvittaisiin turvallisuutta edistämään. Ryhmät valitsivat ideoistaan yhden, johon parhaiten pystyi yhdistämään käytettävissä olevat materiaalit ja micro:bitin toiminnan. Ideasta tehtiin suunnitelma ja esitettiin muille.

Tämän jälkeen oppilaat saivat suunnitella oman tuotteensa, jota sitten lähdettiin toteuttamaan ommellen, neuloen, virkaten tai huovuttaen.

Tuloksena oli muun muassa rannekkeita, pipoja, kaulahuiveja ja pääpantoja.

Kati Haapaniemi ja Esa Hocksell,

7. luokat, Merenkurkun koulu, Vaasa

HTC Vive oli saapunut ja asennettuna ja päästiin vihdoin tositoimiin. Jalavapuiston koulu pääsi mukaan valtakunnalliseen Visiot-hankkeeseen ja sai sen myötä käyttöönsä VR-välineistöä.  Koulun kaksikielisen opetuksen (englanti) 5K ja 6K -luokkien kanssa on kevään aikana työstetty Eurooppa ja Maailma -projekteja. Oppilaita oli luokilla yhteensä 40. Aikaa oli varattava siihen, että kukin pääsi ensin testaamaan HTC Viveä ja näkemään mistä tässä VR:ssä oikein on kyse. Tähän varattiin aikaa noin 15-20 minuuttia per oppilas. 6K-luokkalaiset valitsivat parinsa kanssa minkä tahansa maailman maan, jota halusivat lähemmin tutkia ja tehdä siitä haluamansa kaltaisen lopputuotoksen.  Tarkoituksena oli tehdä aika perinteinen valtioprojekti sisältöineen (koko, kielet, asukasluku, ilmasto, kasvillisuusalueet jne.) mutta sen lisäksi tutkia omaa valittua kohdetta HTC Vivellä Google Earthin avulla. Ensimmäisellä kerralla Google Earthissä VR-laseilla tehtiin kyseisen ohjelman tutoriaali, jossa oppi liikkumaan Google Earthissä ja käyttämään ohjaimia. Tämän lisäksi sai etsiä haluamiaan kohteita. Suurin osa kävikin etsimässä kotitalonsa ja ihmettelemässä mm. pihalla seisovaa autoa –”Eihän meillä ole tuota ollut enää kahteen vuoteen!”. Jälleen aikaa tarvittiin n. 15-20 minuuttia per oppilas.

Kyseisellä projektilla Jalavapuiston koulun oppilaat osallistuivat Helsingin yliopiston opiskelija Joakim Laine gradutyöhön. Tutkimuksen tavoite oli kerätä kattava aineisto yhteistyössä opettajien ja oppilaiden kanssa siitä millaisia vaikutuksia ja kokemuksia virtuaalitodellisuus laitteiston ja ohjelmiston soveltaminen osana koulun arkea tuottaa. Tutkimuksessa kerättiin tietoja virtuaaliympäristöissä toimimisen kannalta merkittävistä oppijoiden omaamista taidoista (avaruudellinen hahmotuskyky, kokemuksia tietoteknologian käytöstä, kokemuksia virtuaalitodellisuus laitteiden kanssa), tottumuksista opiskelun kulun suhteen (ns. tyypillinen oppitunti), ennakkokäsityksistä virtuaalitodellisuutta kohtaan sekä virtuaalitodellisuuslaitteiden käyttökokemuksista. Tutkimuksen kokeilut tehtiin ympäristöopin oppiaineen kontekstissa, jolloin tietoa kerättiin myös seuraavista teemoista:

• oppilaiden kokemukset karttojen käyttäjinä
• kokemuksia matkailuhistoriasta
• oppilaiden minäpystyvyys uskomuksista niin virtuaalitodellisuuslaitteiston käytössä kuin kartanlukutaitoja koskien
• oppilaiden mielikuvista opiskeltavaa maanosaa koskien
• käsityksistä planetaarisista ilmiöistä

Aika pian projektin aikana kävi selväksi se, että suurin haaste projektissa on se, millä taataan oppilaille tarpeeksi aikaa VR-lasien kanssa. Vaikka käyttöön otettiin välitunnit, koulua edeltävät tunnit ja koulupäivän jälkeinen iltapäiväaika, niin melkoista organisoimista vaati silti saada kaikille riittävä aika. Varsinainen työ, kun alkoi vasta siinä vaiheessa, kun kokeilut lasien kanssa oli tehty. Oppilaiden piti parinsa kanssa tutustua Google Earthissä valitsemaansa maahan ja kummankin valita sieltä joku kohde, jonka haluaisi kyseisestä maasta esitellä muille, oli se sitten kaunein tai kamalin, suurin tai pelottavin. tai jotain ihan muuta. Tästä kohteesta otettiin sitten 360-kuva käyttäen apuna istreetview.com -ohjelmaa. Nämä kuvat kerättiin sitten yhteen maailmankartalle ThingLinkin avulla.

istreetview.com -ohjelmassa tulee ensimmäisellä kerralla koneelle ladata Street view downloader. Sitten istreetview.comissa etsitään haluttu kohde ja kun se on löydetty painetaan nappia ”clic to copy the panorama id”. Tämän jälkeen Street view Downloaderissa kopioidaan kyseinen osoite viivalle (Ctrl+V) ja valitaan kohde, johon kuva halutaan tallentaa. Tämän jälkeen painetaan Download nappia. Suurimmalla tarkkuudella tallennetut kuvat ovat kuitenkin liian suuria vietäväksi suoraan ThingLink-ohjelmaan ja ne piti kaikki konvertoida pienemmäksi, joten suosittelen valitsemaan hieman pienemmän kuvakoon. Thinglinkissä maksimi resoluutio kuvalle on 8192 x 4096 pikseliä. Kuvan nimi kannattaa käydä vaihtamassa tallennetussa kansiossa, jotta voi tallentaa seuraavan kuvan.

Projektin aikana on testailtu myös kaikenlaisia alle 50 euron VR-laseja, jotka mahdollistavat useamman oppilaan työskentelyn samanaikaisesti. Moni oppilas koki kuitenkin huonoa oloa tai päänsärkyä juuri näitä halvempia laseja käytettäessä. Näitä laseja on kuitenkin tarkoitus hyödyntää jälleen valmista maailmankarttaa katsottaessa.

Thinglink kartan kasaamisessa kompastuin kaikkiin mahdollisiin sudenkuoppiin. Ensi kerralla pystyn ne jo välttämään. Ensimmäinen ongelma oli se, että 360-kuvat olivat liian suuria ladattavaksi ThingLinkkiin. Pienensin kaikki kuvat (https://image.online-convert.com/).  Tämän jälkeen olisin halunnut laittaa oppilaiden 360-kuvat litteään maailmankarttaan. 360-kuvat eivät kuitenkaan avaudu litteästä kuvasta VR-laseilla, joten mistä saada 360-kuva maapallosta? Lopulta printtasin A3-kuvan maailman kartasta. Tein paperilla tötterön, jonka sisälle asettelin kartan ja otin 360-kameralla siitä kuvan. Tarkkuus ei ole haluamaani tasoa ja kuvassa näkyy tietysti käteni ja kamera ja ylhäältä valoilmiö, mutta muutakaan en keksinyt. Seuraavaksi taistelin 360-kuvien upotuksen kanssa. Laitoin kuvat upotuksina, mutta jotta kuvan sai toimimaan haluamallaan tavalla, piti hyödyntää 360-editorin Tour-ominaisuutta ja kuvan osoitetta linkkinä. Jokaiseen kuvaan piti lisäksi lisätä linkki takaisin maailmankarttaan. Oppilaat nauhoittivat jokainen pienen äänitteen lisättäväksi kuvaansa. Näissäkin tiedostomuoto oli väärä ja ne piti muuttaa MP3-muotoon.

6K-luokan oppilaiden tuotoksina valmistui lopulta Keynote-esityksiä, word-dokumentteja ja videoita. Useassa videossa oli lisäksi hyödynnetty Green Screen -tekniikkaa. Ohessa linkkejä oppilaiden töihin sekä valmis maailmankartta katsottavaksi vaikka VR-laseilla. Kuuloke-kuvan takaa löytyy lyhyt äänite kohteesta ja taivaan i-kirjaimesta pääsee aina takaisin maailmankartalle.

https://www.thinglink.com/mediacard/1039844878680326147?autoplay=1&autorotate=1&displaytitle=1&rel=1

Lyhytlinkki maailmankarttaan:  https://goo.gl/oQyjWu

Pohjois-Korea https://goog.gl/atky8b

Australia https://goog.gl/5tWLMY

Japani https://goog.gl/UpVzme

Kuuba https://goog.gl/E1hXhC

Tansania https://goog.gl/guEafs

Enjoy!

Anu Kahri

Jalavapuiston koulu, Espoo

1. Viitosten Eurooppa-projekti noudatti hyvin pitkälle samaa kaavaa. Oppilailla oli kuitenkin muiden asioiden lisäksi otettava huomioon budjetti, jonka sai arpomalla. Kartta on vielä kasaamatta….

Micro:bit hommat alkoivat meillä 4. luokassa loppusyksyllä ja matematiikassa jätettiinkin kokonaan kirjan koodausjakso väliin ja keskityttiin Micro:bitteihin.

Ensin tutustuttiin siihen mitä ja missä mikropiirejä käytetään ja miksi. Todettiin että laitteita löytyy kaikkialta, jopa ihan yksinkertaisimmista laitteista. Seuraavana avattiin jokaiselle oma Microbit paketti ja tutkittiin info tiedoista mitä kaikkea piiriltä löytyy.

Ensimmäinen yhdistäminen iPadien kanssa toimi täysin ja kaksoistunnin lopuksi saatiin jo tehtyä ensimmäisiä koodeja. Valitettavasti siihen saumaton yhteispeli iPadin ja Micro:Bitien välillä loppuikin…

Nyt kevään aikana on tehty kompassia, reaktiopeliä, noppaa, tasapainopeliä sekä taitavimmat ovat ehtineet myös tekemään itse keksityn pelin. Töitä on tehty välillä pareittain ja välillä yksin. Kaikkia tunteja kuitenkin varjostaa se että BT yhteys laitteiden välillä ei vaan toimi. Osalla paremmin, osalla ei oikein koskaan…

Ongelmista huolimatta seuraavaksi tutustumme radiotoimintoon tekemällä liikennevaloja sekä alamme yhdessä suunnitella liikunnallista sovellutusta piirille. Siihen liittyy vahvasti 3D tulostettu kotelo, jolla piirin saa mukaan välitunneille jne.

Tuomas

Make It Now!-projektin Kässän Digipolkutehtävät ovat oppiainerajoja ylittävää työskentelyä. Nelosluokkalaiset ovat kehitelleet käsityön ohjevideoita, joihin voi mennä omalla mobiililaitteella. Olemme tutkineet miten 3D-tulostimella voisi tehdä kestäviä QR-laattoja mutta emme vielä ole saaneet hommaa toimimaan. 3D suunnittelun ja tulostamisen opettelu on vienyt aikaa, mutta samalla se on ollut innostavaa ja haastavaa. Vielä se onnistuu! Koodausta olemme opetelleet myös MicroBit-kontrollereilla. Videoiden tekeminen on ollut ennestään tuttua ja sujunut tosi hyvin. QR-koodien idean ja tekemisen oppiminen sujui myös helposti. Julkaisualusta on YouTube, sen kaikkien asetusten tekeminen on jäänyt opettajien tehtäväksi.

Oppilaiden kommentteja tekemisestä:

“ MicroBitillä on helppo ja hauska opetella koodaamista!”
Eepo 4.lk

“ QR-koodi on tosi kätevä, kun haluaa nopeasti katsella ohjevideon vaikka höyläämisestä!”
Samuli 4.lk

“ On hauskaa suunnitella ja muotoilla 3D:nä, En ollut koskaan aiemmin tehnyt 3D-suunnittelua, silti sain valmiiksi onnistuneen tuotoksen!”
Kalle 4.lk

“Välillä turhautti tehdä ohjevideota kuviosahauksesta kun jouduttiin tekemään kuvaus monta kertaa! Lopulta opimme niksit ja saimme valmista. Se tuntui hienolta!”
Alisa 4.lk

Kakkosluokkaliset ovat käynnistäneet Kässän Digipolku-logon suunnittelun. Kuvataideopiskelijoita vieraili luokassa ja he antoivat hyviä vinkkejä jatkotyöskentelyyn.

Me täällä nuorten työpajoilla ollemme miettineet miten saataisiin nuoret innostumaan oman osaamisen näyttämisestä ja todentamisesta. Koulutus on suuren muutoksen edessä ja aiemmin opittu otetaan huomioon ammatillisissa opinnoissa. Meillä pajoilla nuori voi opetella esittelemään omaa tekemistään ja osaamistaan valmistautuessaan ammatillisiin opintoihin. Tässä  thinglink toimii aivan loistavana alustana nuoren jäsennellessä mitä pajajakson aikana tapahtuu

Meille tuli opiskelija koulutusopimuksella suorittamaan luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta osasta: kestävällä tavalla toimiminen, josta hän suoritti myös näytön. Hän yhdessä pajanuorten kanssa suunnitteli ja toteutti pajan kestävä kehityksen ohjelman osaa: lähiliikunta-alueet luonnossa ja he yhdessä todensivat sitä thinglinkin avulla. Avasin opiskelijalle tilin ja hän yhdessä pajanuorten kanssa hoiti koko  homman. Nuorethan ovat iältään 19 -25-vuotiaita joten ohjelman testaaminen ja käyttöön otto ei tuottanut vaikeuksia.

Lähiliikunta-alueet luonnossa

Luontopolku

Luontopolku Santalahti

Palautetta nuoret antoivat seuraavasti:

• mielenkiintoista opetella uusi alusta
• alussa oppiminen oli hiukan haastavaa
• alustan teko oli ryhmäyttävä kokemus pajan keke-tiimille
• dokumentointi helpotti ”reissun” mieleenjäämistä
• alustaa voi hyödyntää monella tavalla
• puhelinaplikaatio vaatii päivitystä /kehittämistä

Siis hyviä kokemuksia työpaja nuorilta oman osaamisenkin todentamiseen. Tästähän voi rakentaa vaikka digitaalisen porfolion ja cv:n.

Jatkamme tutkimusmatkaamme mielenkiinnolla. Seuraavaksi kokeilemme miten alusta toimii Taidepajan nuorten tarpeisiin.

Tutkitaan ja oivalletaan!

Terveisin

Satu Airaksinen

Rannikkopajat

Kotkan-Haminan seudun kky

ThingLink-kokeilua Meilahden ala-asteen koulussa

Olemme kaksi Innokas-pilotin ThingLink-kokeiluun osallistuvaa ala-asteen kieltenopettajaa Helsingistä. Toimimme työparina opettaen kahta 5-luokkaa kerran viikossa samanaikaisesti yhdessä. Esittelimme oppilaille ThingLinkin käyttöä ja sen eri toimintoja englannin tunnilla opettajan luoman esimerkin avulla. Seuraavalla tunnilla oppilaat kirjautuivat ThingLink käyttäjiksi omilla edu.hel.fi-sähköposteillaan. Joidenkin oppilaiden kohdalla ongelmia aiheutui sähköpostin väärin kirjoittamisessa. Jouduimme poistamaan kokonaan muutaman tilin ja avasimme ne myöhemmin samojen oppilaiden kohdalla uudelleen.

Oppilaat pääsivät kokeilemaan ThingLinkin käyttöä ensimmäisen kerran kertoessaan englanniksi omista vaatteistaan oppikirjan aihepiirin mukaisesti.

Aluksi kuvien lataaminen netistä tuotti hankaluuksia, koska kaikkia kuvia ei onnistuttu kopioimaan url-linkin avulla. Omien kuvien käyttö osoittautui myös haastavaksi, koska oppilaiden kuvat eivät olleet tallennettuna koulun koneille. Osa oppilaista aloitti työskentelyn kotona ja latasi kuvan omalta koneeltaan. Näppärimmät oppilaat auttoivat ilahduttavan nopeasti muita luokkatovereita vauhtiin pääsemisessä. Kaikki oppilaat onnistuivat aloittamaan jonkinlaisen kuvan merkitsemisen, mutta jotkut kokivat työskentelyn haastavaksi. Työskentelimme ThingLinkin parissa usealla oppitunnilla muun sähköisen työskentelyn ohella. Oppilaita on ohjattu työskentelemään myös itsenäisesti tällä alustalla.

Ohjelma asetti automaattisesti kuvat julkisiksi, joten neuvoimme oppilaita tarkoin miettimään mitä julkaisevat. (Advanced settingsin kautta löysimme kuitenkin mahdollisuuden asettaa kuvat yksityisiksi). Mobiiliversio osoittautui näppäräksi vaihtoehdoksi omien kuvien merkitsemiseen. Jotkut oppilaista kokivat puhelimen käytön helpommaksi ja mielekkäämmäksi työvälineeksi.

Me Innokas-projektin opettajat osallistuimme huhtikuun lopussa eTwinning-workshopiin Thessalonikissa, Kreikassa. Tavoitteenamme oli luoda kontakteja aloittaaksemme uusia projekteja, joissa voisimme hyödyntää ThingLinkiä työkaluna. Aikomuksenamme onkin aloittaa ensi syksynä Euroopan Kulttuuriperintövuoteen liittyen projekti mm. ThingLinkiä hyödyntäen Maltalaisen koulun kanssa.

Meilahden ala-asteen koulu, Helsinki, englanti 5A/5C, helmikuu 2018

Sari Tossavainen & Satu Ylisiurua

Idea jostain uudesta ja mielenkiintoisesta

Kun minulle tarjoutui Innokas-verkoston kautta mahdollisuus pilotoida Thinglink-nimistä palvelua, otin haasteen heti vastaan. Tunsin Thinglink-palvelun ennestään, mutta nyt minulle avautui mahdollisuus kokeilla uudenlaista lähestymistapaa palvelun parissa. Thinglinkin idea on yksinkertainen. Laitetaan kuvaan tai videoon uutta sisältöä ns. hotspoteilla. Hotspot voi olla kuva tai linkki johonkin toiseen sivuun. LInkki voi olla myös kuvassa upotettuna, jolloin se avautuu pikkuikkunassa kuvan sisällä. Nämä itsessään olivat jo kivoja ominaisuuksia, mutta niillä ei vielä pitkälle pötkitä. Pilotin avulla sain mahdollisuuden siirtää tuota rajaa hieman kauemmas, koska nyt aukesi mahdollisuus käyttää 360 asteen kuvia. Tämä vaikutti mielenkiintoiselta ja sitä kannatti testata.

Yritän kokeilussani löytää vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitä lisäarvoa 360 asteen kuvat voisivat tuoda tavalliseen kuvaan verrattuna?
2. Mitä muita sovelluksia 360 asteen kuvalla voisi olla?
3. Soveltuuko helposti (ja ilman kalliita apuvälineitä) toteutettava 360 asteen virtuaalinen ympäristö aikuiskoulutuksen / ammatillisen koulutuksen / perusasteen kurssiympäristöksi?

Teen työkseni mm. opettajien täydennyskoulutusta. Koulutan opettajia käyttämään ohjelmistoja pedagogisesti perustellulla tavalla, siten että niistä saataisiin kaikki hyöty irti koulumaailmassa. Yhtenä ajatuksena oli siirtää tavallisen kurssin materiaali virtuaaliseen ympäristöön. Mitä jos kaikki diat yms. olisivatkin kokonaan yhdessä 360 asteen valokuvassa helposti jäsenneltynä, siten että palaset olisivat loogisesti oikeissa paikoissa. Valokuvassa oleva reppu voisi tarkoittaa kotitehtäviä, ilmoitustaulu voisi tarkoittaa opettajan ohjeita etc. Voisiko se toimia ? Olisiko siitä jotain lisäarvoa tavalliseen kaksiulotteiseen (vaikka Padlet-tyyppiseen) ympäristöön ?

Ensimmäisiä kokeiluja

Turussa ollaan kovaa vauhtia siirtymässä 1:1 malliin henkilökohtaisten päätelaitteiden suhteen. Yksi paljon käytetty ohjelma alakouluissa on Book creator. Thinglinkin avulla saadaan opettajien sekä oppilaiden tekemät e-kirjat elävämmäksi. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka ympäristöopin kirja, johon linkitetään kuva metsästä ja sinne tehdään hotspotteja eläimistä ja kasveista. Book creator linkittäminen oli yksi ensimmäisistä kokeiluistani opettajien kurssin aikana. Linkkien avulla havainnollistettiin sitä ettei digitaalinen kirja ole pelkästään tavallisen kirjan näköiskopio vaan jotain aivan muuta. Sen avulla voidaan virtuaalisesti käydä paikan päällä tutkimassa miltä esim. metsässä tai suolla oikeasti näyttää.

Kouluvaarit ja kovaa vauhtia muuttuva digitaalinen maailma

Minulla oli ilo saada tutustuttaa Turun kouluissa toimivia kouluvaareja digitaaliseen maailmaan. Kymmenkunta kouluvaaria tuli meille tänne TOP-keskukseen parin tunnin iPad kurssille. Kurssin tavoitteena oli tutustuttaa kouluvaarit siihen digitaalisia laitteita täynnä olevaan maailmaan, jossa he kouluissa ovat. Aika monta asiaa on muuttunut siitä, kun he viimeksi ovat koulunpenkkiä kuluttaneet. Yksi kurssin teemoista oli digitaalisuus ja miten se vaikuttaa moneen asiaan. Enää kaikkea ei niin vain voikaan tulostaa. Tässä kohtaa esittelin heille 360 asteen valokuvan ja sen miten valokuvaan voi upottaa asioita Thinglinkin avulla. Jokainen kouluvaari pystyi omalta iPadiltaan ”astumaan” sisään 360 asteen valokuvaan, jonka heistä otin ja heille konkreettisesti havainnollistui miten nykypäivän kuva eroaa perinteisestä. Kuva ei ollutkaan enää staattinen ja pysyvä vaan sitä pystyi pyörittelemään ja kääntelemään ja siinä oli jotain jota voi painaa ja siitä tuli esiin jotain uutta. Kaikki nämä olivat sellaisia, joita ei voi tulostaa paperille.

Kokeilut jatkuvat

Jotta voisin saada vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiini tulisi selvittää ohjelman tekniset rajoitukset, ts. mitä kaikkea tällä ohjelmalla voisi tehdä.

Sain tähän hyvän idean, tosin se ei välttämättä suoraan ole sovellettavissa luokkaympäristöön, nimittäin virtuaalisen pakohuoneen. Tiesin että sitäkin on kokeiltu (idea ei siis ole minun keksimäni), mutta en tiennyt missä ympäristössä ja millä tekniikalla. Ideana oli tehdä huone, tai sarja huoneita, jossa liikutaan vapaasti. Huoneissa olisi tehtäviä, jotka ratkaisemalla pääsisi eteenpäin. Tekniset ratkaisut pitäisivät olla niin yksinkertaisia, että tavallisen opettajan olisi helppo luoda oma versionsa huoneistosta. Tämä toi välittömästi reunaehtoja, käytettävät ohjelmat / tekniikat pitäisi olla kaikkien saavutettavissa eli yleisesti tunnettuja. Pakohuoneajattelua voi luovasti soveltaa vaikka mihin aineeseen. Käytetään tikapuuajattelua eli seuraavan tehtävän avautuminen edellyttää edellisen tehtävän ratkaisua. Ikäänkuin noustaan askelma kerrallaan ylöspäin. Virtuaaliseen pakohuoneeseen on vaikeaa luoda oikeaa tunnelmaa, mutta oikeanlaisilla kuvilla ja ympäristöillä sekin varmasti onnistuu. Onko mielestäsi seuraavaan kuvaan onnistuttu luomaan ahdas tunnelma ?

Kevään aikana en ehtinyt viedä pakohuoneajatusta teknistä kokeilua pidemmälle. Ongelmien ratkaiseminen oli yllättävän työlästä. Kuluu yllättävän paljon aikaa kun yrittää venyttää ohjelman rajoituksia ja mietti miten jonkin ongelman voisi kiertää. Esimerkkinä voisin mainita pakohuoneen ratkaisun.

vihjekuva, josta löytyy vinkki ratkaisuun

Ylläolevista kuvista näkyy vihje sekä ratkaisu. Ratkaisu on toteutettu PowerPoint dialla, joka käynnistyy suoraan esitystilaan. Dia piti saada upotettua Thinglinkiin siten, ettei se kysy kirjautumistietoja. Tämän ratkaiseminen oli yllättävän aikaa vievää. Ensimmäisessä kuvassa olevassa diassa on linkki pakohuoneesta ulos. Löysithän sen ? Vieläkin jäi ratkaisematta se miten ruutu saataisiin koko näytön kokoiseksi. Varmasti siihenkin on olemassa ratkaisu.

Virtuaalinen konesali ja turvalliset työtavat

Toinen tekninen idea tuli ammatillisen opetuksen puolelta. Voidaanko 360 kuvaa / virtuaalista ympäristöä hyödyntää ammatillisella puolella ? Totta kai voidaan ja sitä käytetäänkin jo, mutta voidaanko Thinglinkiä käyttää hyödyksi ? Mietitään nyt vaikkapa ensimmäisen vuoden opiskelijaa. Kuinka paljon hänellä menee aikaa uuden oppimisympäristön haltuunottoon ja uusien työkalujen / työtapojen / koneiden opiskeluun ? Voiko tätä prosessia nopeuttaa tai tehdä siitä vapaampaa tai turvallisempaa ? Syntyi ajatus autoalaan liittyen, mutta idea on sovellettavissa muihinkin ympäristöihin. Voidaanko verkossa oleva 3D malli upottaa 360 kuvan sisään siten, että sitä voi vapaasti pyöritellä ? Ajatuksena oli mallintaa konehallia, jossa opiskelija voisi omaan tahtiin tutustua ympäristöön ja työkaluihin turvallisesti ja kun sitten lopulta ensimmäisen kerran oikeasti mennään oikeaan konehalliin, siellä onkin kaikki jo tuttua. Koneiden turvallisuusmääräykset oltaisiin opiskeltu ja niihin tutustuttu kenties 360 ympäristöön upotettujen videoiden, 3D mallien yms. avulla. Tässä apunani oli työtoverini Antti Huttunen, joka vastasi kutsuun ja teki nopeasti kevyen 3D mallin ja auttoi sen upottamisessa Thinglinkiin. Tämä idea siis tuntui toimivalta, jopa niin toimivalta, että sitä kannatti viedä eteenpäin.

Entäpä oppilaiden itse suunnittelemat 3D mallit omassa 360 asteen ympäristössä ? Voisiko toimia jopa portfoliona, kenties ? Alla olevassa kuvassa on tekninen mallinnus siitä, että oppilas opettelisi esim. 3D mallinnettua auton moottoria tutustumalla siihen itsenäisesti ennen varsinaista moottoriin koskemista. Tämä esimerkki on toteutettu toimistoympäristössä, koska halusin vain saada selville idea mahdollinen vai ei.

Syksyllä kun opettajien kurssit taas jatkuvat, otan työn alle kurssimateriaalin siirtämisen 360 ympäristöön Thinglinkin avulla. Mielenkiintoiseksi kysymykseksi jää, toimiiko yksi valokuva ja teettääkö kuva / kokonaisuus opettajalle hurjasti ylimääräistä työtä. Ajatuksenahan oli että yhden kurssin materiaali olisi yhdessä kuvassa, joten kuvia tarvitaan useita ja jotenkin niiden pitäisi olla kurssin sisältöön nähden sopivia. No se jää nähtäväksi. Nämä tämän kevään kokeiluista ja palataan asiaan.

Teemu Tauriainen

Hieno ja Innokas lukuvuosi 2017-2018 alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Paljon mukavia juttuja on tehty erilaisten Innokas-hankkeiden puitteissa ja moni hanke jatkuu vielä ensi lukuvuonna kiihdyttäen vauhtiaan.

Mainittavia asioita on VISIOT-hankkeen osalta muun muassa erilaiset 360 kuvauksen projektit eri kouluilla Ricoh Theta V-kameroiden ja Thinglink-työkalun avulla, uppoutuminen VR-maailmaan HTC VIVE:n ja uusimpana Oculus Go:n välityksellä sekä IoT:hen liittyvät Micro:bit- projektit Kuopion eri kouluissa. Kevätlukukaudella jokainen kuopiolainen peruskoulu sai vähintään yhden Micro:bit- luokkapakkauksen käyttöönsä, joten potentiaalia laajamittaiseen ohjelmoinnin ja maker-kulttuurin opiskeluun Micro:bittejä hyödyntäen löytyy.

Teknoluokat ja Innokas-verkosto sulautuivat kevätlukukaudella yhteen, jolloin molempien osaaminen pääsee vahvistumaan! Kuopiossa teknoluokkatoimintaa on koko lukukauden ajan toteutettu Pyörön koulun 4. ja 9. luokilla ja nyt helmikuusta 2018 lähtien myös Riistaveden koulussa sekä Pyörön koulun 3. luokalla. Teknoluokat ovat painottaneet toimintaansa lääketieteelliseen teknologiaan ja projekteissa on hyödynnetty yritysyhteistyössä muun muassa hienossa nosteessa olevaa apteekkirobottiyritystä New Iconia. Yliopistoyhteistyön tuloksena oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat hyvinvointilaitteita ja mallinsivat ja 3D-tulostivat kehon eri osia. Teknoluokkien upeaa toimintaa ympäri Suomen voi käydä ihastelemassa osoitteessa https://teknoluokka.wordpress.com , josta löydät linkit jokaisen Suomessa toimivan teknoluokan omaan blogiin.

Make it Now! -hankkeessa Minna Canthin ja Jynkänlahden koulut ovat painottaneet tänä lukuvuonna toimintaa 3D- mallintamiseen ja -tulostukseen ja sen hyödyntämiseen osana käsityökasvatuksen opiskelua. Oppilaat esimerkiksi suunnittelivat ja tulostivat huonekaluja 3D-tulostettuun taloon. Pehmeissä käsitöissä oppilaat hyödynsivät e-tekstiilejä. Myös Micro:bitit ja niiden ohjelmointi on tullut tutuksi tämän hankkeen puitteissa.

Innostunutta toimintaa on hyvä jatkaa rentouttavan ja aurinkoisen kesäloman jälkeen!

Mukavia kesäpäiviä toivotellen,
Juho Laitinen
Perusopetuksen tvt-mentor
Innokas- aluekoordinaattori

Kuopion kaupunki

Stadin ammattiopiston opiskelijat, (20), pääsivät kokeilemaan ThingLinkkiä Lääkehoidon opinnoissa. Valmistelimme opiskelijoille Sway:llä ohjeistuksen.  Alla olevasta linkistä pääsette tutustumaan projektiin. Kyseessä oli siis Lääkkeiden väärinkäyttöön liittyvä tehtävä, jossa opiskelijat perehtyivät pienissä ryhmissä lääkkeiden väärinkäytön ilmiöihin. Olimme itse ottaneet pohjakuvan, johon olimme valinneet ilmiöön sopivia lääkkeitä.

Opiskelijat olivat jo opiskelleet koko lääkehoidon perusopinnot ja kyseessä olivat opintojakson viimeiset tunnit. Opiskelijat olivat nuorisoasteen peruskoulupohjaisia perusoppinnoissa opiskelevia nuoria.

Johdattelimme opiskelijoita aiheeseen videolla, jossa haastateltiin perushoitaja Aino Nykoppia, joka tuomittiin useasta murhasta ja murha yrityksestä vankeuteen. Hoitaja oli käyttänyt teoissaan lääkkeitä väärin ja haastattelussa selitti tekojaan, ettei tiennyt riittävästi lääkkeiden vaikutuksia.

Opiskelijat tarttuivat tehtävään innokkaasti ja lähtivät etsimään ohjeiden mukaan tietoa omasta valitsemastaan ilmiöstä. Haasteeksi muodostui opiskelijoiden tuottaman tekstin/ kuvan/ videon liittäminen ThingLink-kuvaan. Olimme tehneet kuvasta projektin ja antaneet opiskelijoille koodin, jolla he olisivat päässeet muokkaamaan kuvaa. Koodin syötettyään opiskelijat pääsivät kyllä projektiin, mutta pohjakuva ei tullut heille näkyviin ja näin muokattavaksi. Me opettajat lisäsimme opiskelijoiden tuotokset kuvaan.

Opiskelijat tekivät vaihtelevia tuotoksia. Saimme yhden erinomaisen videon ja yhden PP-esityksen sekä kaksi word-tiedostoa. Kirjallisten tuotosten haasteena ehkä oli sisällön rajaus mikä liittyy selkeästi aikaisemmin totuttuun tapaan tehdä esitystä.

Opiskelijat pitivät tavan tehdä mielekkäänä ja sellaisena mitä voi jatkossakin tehdä. Oppilaitoksen tietotekniset valmiudet asettivat omat haasteensa ja tämä tuli myös opiskelijoiden palautteessa esille. Esim. luokan pöytäkone toimi hitaasti, aukeni 20min päästä ja näyttö oli niin pieni, että alapalkki ei näkynyt, joka hankaloitti tiedostojen lisäämistä.

Aiomme syksyllä jatkaa sinnikkäästi kokeilua. Kokeilemme samaa tehtävää toisella ryhmällä. Lisäksi tavoitteena on tuottaa ohjevideoita erilaisiin oppimisympäristöihin, joita hoitotyössä käytetään.

Innovoivin terveisin, Stadin ammattiopiston opet

Virpi Korhonen & Hannemari Leppiniemi

Koulumme pääsi mukaan Make It Now –hankkeeseen ja heti ensimmäisenä mukavana asiana saimme uutta teknologiaa käyttöömme. Isoimpana hankintana saimme 3 –D tulostimen, jota tuskin olisimme saaneet hankittua koulun omana hankintana. Lisäksi saimme Micro:bit laitteita laiteohjaukseen, sekä elektroniikan tarvikkeita käyttöömme.

Tehtävät jaettiin siten, että Ylösen Pekka ja Nyyssösen Mari ottivat ensimmäisen koulutusjakson jälkeen suunniteltavakseen projektin ”Unelmien talo”. Minä, Pekka Rissanen otin käyttöön enemmän elektroniikka rakentelun sekä 3-D tulostuksen. Lisäksi Mari on käyttänyt tekstiilipuolella sähköisiä materiaaleja sekä Ylösen Pekka tukenut tulostuskoneen käyttöönotossa. Lisää taloprojektista kerrotaan ensi vuonna.

Tulostuskone on pyörinyt tiuhaan. Valaisimen vetonuppeja on suunniteltu kaikkien 7. luokkien kanssa hyvin pienen opastuksen turvin. Konetta ei ole jätetty koulupäivien jälkeen ilman valvontaa, joten hieman tulostus on ruuhkautunut aika-ajoin. Vanhemmat ikäluokat ovatkin suunnitelleet sitten itsenäisemmin omia projektejaan.

Elektroniikkarakenteluun hankittiin aurinkopaneeleita, kondensaattoreita, sähkömoottoreita sekä kytkimiä. Rakennusmateriaaleiksi hankittiin kennomuovia, muovipyöriä sekä hihnapyöriä. Tavoitteena oli rakentaa edestakaisin kulkeva auto, joka toimii modernisti aurinkoenergialla. Talven pimeydessä hankittiin kaksi vanhaa piirtoheitintä ”keinoauringoiksi”. Jutun loppuun liitän muutamia kuvia rakentelun vaiheista.

Atk- valinnaisainekurssilla Pekka Ylönen on opettanut ohjelmointia Micro:bit laitteilla. Oppilaat oppivat perusteet ohjelmoinnista(esim. toistolause, ehtolause, muuttuja ja ledien ohjaaminen) Oppilaat kokeilivat myös radio-toimintoa ja ulkoisen virtapiirin liittämistä levyyn.
Atk-tunneilla piirrettiin myös avaimenperiä SketchUp-ohjelmalla. Osa avaimenperistä tulostettiin.

Varsinaisia teknologian ryhmiä ei ollut, mutta autoja rakennettiin 8. luokan teknisen työn valinnaisen ryhmissä. Oppilaat tekivät projektia hyvinkin itsenäisesti, sillä samassa ryhmässä pyörivät myös perinteiset puu –ja metallityöt, jotka söivät opettajan ohjausaikaa. Turvallinen työstökoneiden käyttö menee aina kaiken edelle ja siitä ei voi laistaa. Isot 17 – 18 -oppilaan ryhmät ovat liian isoja tällaisiin monimateriaalisiin projekteihin.
Uutta on tullut niin oppilaille kuin opettajille. Odotamme tulevaa vuotta innolla.

Pekka Rissanen

Huonekalujen suunnittelu Tinkercadilla sekä e -tekstiileitä